Hirvijahti

Hirvijahti on yksi niistä metsästyslajeista jossa voisin viettää aikani vaikka vuoden ympäri. Eläimen kunnioitettava koko, sekä äärimmäisen herkät vaistot, tekevät metsästyksestä erittäin mielenkiintoista. Hirvijahti varsinkin koirien kanssa on yksi hienoimpia kokemuksia mitä tiedän. Vaikka saalista ei aina tulekkaan on  se tunne ja tilanne, jonka metsässä pystyy kokemaan, niin lähellä massiivisen suurta eläintä, joskus tuntien hiipimisen jälkeen, koiran haukkuessa ja joskus vain metrien päässä eläimestä silti ampumatilanteeseen pääsemättä, lähes veret seisauttava tunne.

Hirvien metsästys on riistanhoidollisesti suomessa merkittävässä roolissa, koska metsästyksen avulla pystytään välttämään ylisuurta kantaa, joka taas pienentää hirvikolarien määrää sekä metsätuhoja. Suurimmat hirvet suomessa voivat olla elopainoltaan jopa 600 kg. Metsästysaika hirvelle on lokakuusta joulukuun loppuun asti.  

Metso, Teeri, Pyy

Metso on suomen suurin kanalintu ja mm. viereisen kuvan metson paino oli lähes 5kg. Metsot ovat suomessa harvinaista herkkua, joten kovin moni metsästäjä ei ole koskaan päässyt ampumaan metsoa. Teeri on metson jälkeen seuraavaksi harvinaisempaa herkkua ja pyy on melko yleinen lähes kaikkialla metsästysalueillamme. Teerijahti, syksyllä pakkasaamuna auringon nousun aikaan, jonkun korpisuon laidassa on yksi parhaimpia tunteita aloittaa päivä. Teeren kukerrus ja väliin ohilentävän linnun siipien suhina herättää aina vaistot äärimmillen. Suosittelen tätä metsästysmuotoa kaikilla aloittaville metsästäjille ja metsästyksen aloitusta suunnitteleville.

 Kanalintujahdissa käytetään joskus apuna haukkuvia koiria, jotka löytäessään linnun, haukkuvat niitä puuhun merkatakseen riistan sijainnin. Itse en omista lintukoiraa mutta monella ystävälläni on käytössä mm. Pohjanpystykorvia lintujahdissa. Koiran avulla ainakin riistan löytymisen varmuus moninkertaistuu, mutta itse saaliin saaminen onkin aina toinen asia... Kanalinnun metsästysaika on 10.9.-10.10.,joten kausi tämän osalta on erittäin lyhyt.

Karhu - Suomen metsien kuningas.

Karhunmetsästys on haastavimpia metsästyslajeja mitä suomesta löytyy. Sanonta - karhulla on kymmenen miehen voimat ja yhden miehen järki - pitää todellakin paikkansa ja se "yhden miehen järki" ei ole mistään tyhmimmästä päästä. Eläin kokoonsa nähden on erittäin taitava eksyttämään seuraajansa ja pystyy todella kaukaa merkkaaman häntä ympäröivät ihmiset. Varsinkin vanhempien karhujen viisauden vuoksi on karhunkaato harvinaista herkkua.

Karhukanta varsinkin itä-suomessa on niin suuri, että me ihmiset emme todellisuudessa tiedä kaikilla marja- sekä sieniretkillämme kuinka läheltä metsien kuninkaat meitä oikeasti seuraa.

Karhunmetsästys tapahtuu pääosin koiria apuna käyttäen, mutta osittain tehdään ns. odottelua, jolloin mennään passiin istumaan karhujen kulkupaikoille ja kenties näin saa Otson ammuttua. Jahtikausi alkaa elokuun 20. päivä ja kestää lokakuun loppuun.

Jänis

Jänistä metsästämme pelkästään koiria apuna käyttäen. Parhaiten jäniksen metsästykseen meidän olosuhteissa sopii Suomenajokoira joka on varmasti yleisin rotu tähän hommaan Suomessa. Jahtikausi jänikselle on pitkä (syyskuun alusta helmikuun loppuun) ja kauden aikana olosuhteet muuttuvat sulasta aina paksuun hankeen ja koviin pakkasiin asti joten koiraltakin vaaditaan paljon kuntoa ja sitkeyttä jänistä ajaessa.

Itse käytän jäniksen metsästykseen myös mäyräkoiraa mutta jahtikausi mäyräkoiralla on varsinkin itä-suomessa  rajallinen koska paksu lumipeite ei sovellu hyvin lyhytjalkaiselle koiralle.

Valkohäntäpeura

Valkohäntäpeuraa metsästetään Suomessa pääosin etelä - ja länsiosissa jossa kanta on erittäin vahva. Metsästys tapahtuu ajavia koiria käyttäen tai kyttäysjahtina. Ajojahdissa käytettävän koiran säkäkorkeus ei saa ylittää 28 senttimetriä ja siksi mäyräkoirat ovat yleisimpiä koiria ajoajahdeissa. Matalajalkaisen koiran hitaampi liike antaa peuralle aikaa edetä rauhassa edessä ja kuunnella koiran ajoa jolloin peura saattaa tulla hyvinkin lähellä koiraa ajon aikana.

Kyttäysjahti vaatii pitempiaikaista ja säännöllistä ruokintaa tai ruokailualueiden tuntemista joissa peurat käyvät syömässä. Nuoremmat peurat tulevat ruokinnalle tai peltoihin aika varomattomasti mutta vanhat peurapukit yleensä seuraavat jossain sivussa ja tulevat ruokailemaan vasta pimeän turvin josta johtuen peurapukkien ampuminen ei ole kovin helppoa.